Uusi vuosi, uudet kujeet(ko)

Pikkasenko on aikaa kulunut sitten viime raportoinnin. Vuosi on vaihtunut ja hiihtokelejä odottelen. Tosi on! Olen ostanut sukset! Taitaa olla lähes kolmekymmentä vuotta siitä, kun olen viimeksi hiihdellyt. Tai ainaskin kaksikymmentä. Mutta joka tapauksessa melkoinen tovi. Vielä vuodenvaihteessa ei ollut tietoakaan talvesta, ei ainakaan lumesta.  Otimme uuden vuoden vastaan mökillä nauttien lyhyistä päivistä, pimeistä öistä, hiljaisuudesta, kiireettömyydestä, saunomisesta.

Dalkarbyn kartanon tammet

Turpon, Taben ja Riesan kanssa pronssikautisella haudalla

Mitä sitten vuosi 2014 tuo tullessaan? Ainakin pari isoa asiaa. Ensinnäkin huhtikuun alussa on määrä putkahtaa tähän maailmaan uusi perheenjäsen, Helmille pikkuveli. Minusta tulee siis tuplamummo! Samoihin aikoihin olen jäämässä pitkälle kesälomalle, jonka jälkeen alan miettiä, mitä tekisin siitä eteenpäin. Olen siis jäämässä vapaaehtoisesti eläkkeelle! Vastoin tämän hetken virallisia suosituksia, joiden mukaan työelämässä tulisi roikkua hamaan tulevaisuuteen. Olen siis kapinallinen ja jätän työelämän muiden elettäväksi.  Itse aion mummoilla, touhuta koirien kanssa, autella lähes naapurissa asuvia vanhempiani, mökkeillä, matkustellakin, jos talous sallii, hoidella kuntoani, nauttia arjen askareista.

Agilityssä tavoitteena on päästä lopultakin Taben kanssa kisaamaan SM-kilpailuissa. Vaikkakin tällä hetkellä näyttää vähän toivottomalta, yksi nolla plakkarissa eikä uusista tietoakaan. Ollaan tänä vuonna startattu jo jokunen kisa ja lähes yhtä usein ollaan saatu poistua radalta HYLyn kera. Välillä  Tabea sylissä kantaen mutta useimmiten omaa huolimattomuuttani, osaamattomuuttani tai itseluottamuksen puutetta syytellen. Jostain se pitäisi löytyä. Nimittäin se luottamus omaan tekemiseen ja etenemiseen. Nyt on tosin pari kertaa pikkaisen tuntunut siltä, että ehkä se löytyy. Viikko sitten jouduin radalle yllättäen ilman suurempia valmistautumisia, kun edellä oli kymmenkunta koirakkoa välistä pois. Tabe suoraan häkistä radalle ja menoksi. Tuloksena vitonen puomilta, mutta muuten sain Tabsun menemään numerojärjestyksessä esteet. Siinä juostessa oli lähes flow-tila. Tuntui mukavalta!

Samaan tunteeseen pääsin viime viikonloppuna. Harmi vain että hylly tuli aivan radan alussa, kun olin asettanut Taben lähtöön hieman väärään kulmaan itseeni nähden enkä sitten asetuttuani paikoilleni nähnyt koiraa. Siiveke oli tiellä. Joten kurottauduin ja ohjasin Taben toisen hypyn ohi. Siinä sitten vähän aikaan pohdiskeltiin, että mites tästä eteenpäin. Otettiin hylly ja sen jälkeen tehtiinkin mallikelpoinen rata. Että tuntui taas hyvältä! Tosin vähän kyllä kaihersi se alku, mutta tuli kuiteskin sellainen olo, että ehkä meillä pikkuhiljaa alkaa kulkea! Ainakin tiedän nyt tunteen, johon tulee pyrkiä.

Kuva Jukka Pätynen