Pyörähdettiinpä Lohjalla

Lauantaina  mökillä aikainen herätys, ensimmäinen rataantutustuminen Lohjalla jo kello 7.50. Eihän tuo meikäläiselle nyt niin ongelmallista ole, herätys varttia vaille kuusi. Tai siis olin asettanut kännykän herättämään tuolloin, mutta turhaan. Heräsin jo puolelta ilman herätystä. Virkeänä ja innokkaana. Samaa ei voi sanoa Tabesta, jonka jouduin kaivamaan petivaatteiden joukosta. Toki se oli käynyt aamupalan nauttimassa, mutta luikahti saman tien sänkyyn minun kerätessä tavaroita. Mutta ei auta, lähdettävä oli kun mamma niin tahtoi.

Olivat luvanneet sadetta lauantaiksi, mutta ainakin meillä oli vielä ihan hyvät kelit. Poutapilvistä ja lämpötila parissakymmenessä. Henri Luomala oli tehnyt mukavat radat. Niissä ei periaatteessa olisi pitänyt olla meille mitään erityisen vaikeaa. Mutta onnistuinhan minä tapani mukaan hyllyt niistä keräämään. Minä nimenomaan, Tabe oli kiltti ja kuuliainen.

Ensimmäisenä oli agirata. Alku sujui ongelmitta. Tabella mukava vauhti ja itselläni tunne, että ollaan samalla radalla. Itse asiassa  tuntui todella mukavalta. Asenne oli kohdalla, kerrankin. Ehkä syynä oli viime viikkojen kuntokuuri. Alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että ehdin jopa ohjata radalla enkä pelkästään epätoivoisesti yritä keretä paikasta toiseen. En tiedä, näkyykö se vielä radalla, mutta tuntuu ainaskin, että liikkumiseni olisi parantunut.

Hylly meille tuli keinun jälkeisen hypyn jälkeen, kun ohjasin Taben putken väärään päähän. Olin ajatellut sokkaria putken jälkeen, mutta jo Taben mennessä putkeen tajusin, etten ehdi Taben edelle, joten tein takaaleikkauksen keinulle. Hyppy meni vielä oikein, mutta sen verran olin jäljessä käännöksessäni, että suuntani oli putken väärä pää. Harmittava juttu, mutta saatiin sentään tehdä rata loppuun, kun hylly tuli loppusuoran alussa. Jos nyt jotain positiivista hyllystä löytää.

Hyppäri oli sitten niin täydellisesti omaa mokaani, kuin vain voi olla:


                               
 Alun lähtösuora ja sen jälkeinen käännös, välistäveto ja kepeille meno sujui hienosti. Mutta sitten tein jotain, mitä ei todellakaan pitäisi enää radalla tehdä: olin rataantutustuessani päättänyt jäädä putken jälkeisen hypyn putken puolelle, mutta putkea edeltävällä hypyllä sitten aloinkin pohtia, josko sittenkin  lähettäisin Taben hypyltä putkeen ja menisin itse sitä vastaanottamaan hypyn taakse. Tätä pohtiessani unohdin sitten ohjata Tabea putkeen, jolloin olin ilmeisesti jo lähtenyt siirtymään hyppyä kohden vieden samalla Taben putken väärään päähän! Pikkuisenko olin vihainen itselleni! Näin ei vaan pitäisi tehdä!

On se vaan niin kumma, että osaan sabotoida meidän nollat kerta toisensa jälkeen! Ratojen jälkeen olo oli taas hieman kaksijakoinen: olin tyytyväinen Tabeen, omaan liikkumiseeni ja jaksamiseeni mutta samalla harmitti varsinkin hyppärin hölmöily. Koskahan kaikki natsaisi lopultakin kohdalleen. Sitä odotellessa.

Helteisessä Porvoossa

Käytiin Taben kanssa Porvoossa kisaamassa. Aamulla lähdettiin mökiltä ajamaan kohti Helsinkiä ja pistäydyttiin sen verran kotona, että sain skannattua Taben ja Riesan rekkarit ja agi-ilmot Evelle Tanskaan, jotta hää voisi sitten hoitaa ilmoittautumisemme loppuun. Olemme siis lähdössä Mimmin kanssa kuun vaihteessa valloittamaan Tanskaa. Tällä hetkellä on vielä epäselvää, montako starttia meillä on, mutta kaikki kisataan, mitä vaan on mahdollista.

Mutta palatakseni aiheeseen. Eilen siis kisattiin heilteisessä Porvoossa. Ja taas tuli todistettua, ettei helle ole meikäläisen suosikkisää kun pitäisi juosta agikentällä. Okei, ehkä en olis onnistunut tekemään  tuloksia saati nollia sopivammassakaan säässä, mutta tuntuu että aivot kiehuu helteellä. Ja lisäksi jännäsin, miten saan Tabelle mukavat ja riittävän viileät olot. Onneksi kisapaikalla kävi sen verran tuulenvire, että kun sain auton lasit suojattua auringolta, häkissä oli ihan mukavan tuntuinen lämpö. Lisäksi Tabe kävi muutaman kerran pulahtamassa Porvoonjoessa.

Itse ratoihin sitten. Ensimmäinen rata: pysyi lähdössä hienosti, niin kuin yleensäkin ja eilen muissakin starteissa. Mutta karkasi puomilta ilman lupaa isolla loikalla. Ehti vielä sitten sekoilla puomin jälkeisellä hypyllä, joten otin syliin ja kannoin häkille. Harmitti vaan, tajusiko, miksi sen nappasin syliin, sillä en sanonut sille HYItä enkä myöskään keskeyttänyt heti puomin jälkeen.

Toinen rata oli sitten parempi. Ainakin kontaktit osuivat kohdilleen,mutta hylky meille tuli ylimääräisestä hypystä, kai. Ja keppien sisäänmenossa sekoiltiin. Mutta siis tehtiin rata loppuun, sillä nyt tytteli oli paremmin kuulolla.

Kolmas rata alkoi myös ihan kivasti, mutta puomin jälkeisellä 90 asteen käännöksessä olinkin sijoittunut ihan eri kohtaan kuin olin ajatellut ja niinpä sitten olinkin melko hukassa. Väärä hyppy ja HYL. Sen jälkeen loppurata olikin sellaista rämpimistä, että huhhuh! Tabe kyllä yritti, mutta mitäs teet, kun ohjeet on mitä on! Vähänkö olin harmistunut itseeni.

Neljännen radan jätinkin sitten suosiolla väliin ja lähdin ajelemaan mökille, missä kuuma sauna ja kylmä siideri sitten hieman lohduttivat. Että tällaiset kisat tällä kertaa. Vielä ei tuo juokseminenkaan näyttänyt parantuneen, ehkä kuiteskin kunto on sen verran parantunut, että jaksoin radan loppuun. Jos nyt jotain positiivista yrittäis kaivaa omasta suorituksesta. Eikä me tyhjin käsin mökille palattu: voitin korttipakan ja pyörän korjaussetin. Arpajaisista!