Käytiin Taben kanssa Porvoossa kisaamassa. Aamulla lähdettiin mökiltä ajamaan kohti Helsinkiä ja pistäydyttiin sen verran kotona, että sain skannattua Taben ja Riesan rekkarit ja agi-ilmot Evelle Tanskaan, jotta hää voisi sitten hoitaa ilmoittautumisemme loppuun. Olemme siis lähdössä Mimmin kanssa kuun vaihteessa valloittamaan Tanskaa. Tällä hetkellä on vielä epäselvää, montako starttia meillä on, mutta kaikki kisataan, mitä vaan on mahdollista.
Mutta palatakseni aiheeseen. Eilen siis kisattiin heilteisessä Porvoossa. Ja taas tuli todistettua, ettei helle ole meikäläisen suosikkisää kun pitäisi juosta agikentällä. Okei, ehkä en olis onnistunut tekemään tuloksia saati nollia sopivammassakaan säässä, mutta tuntuu että aivot kiehuu helteellä. Ja lisäksi jännäsin, miten saan Tabelle mukavat ja riittävän viileät olot. Onneksi kisapaikalla kävi sen verran tuulenvire, että kun sain auton lasit suojattua auringolta, häkissä oli ihan mukavan tuntuinen lämpö. Lisäksi Tabe kävi muutaman kerran pulahtamassa Porvoonjoessa.
Itse ratoihin sitten. Ensimmäinen rata: pysyi lähdössä hienosti, niin kuin yleensäkin ja eilen muissakin starteissa. Mutta karkasi puomilta ilman lupaa isolla loikalla. Ehti vielä sitten sekoilla puomin jälkeisellä hypyllä, joten otin syliin ja kannoin häkille. Harmitti vaan, tajusiko, miksi sen nappasin syliin, sillä en sanonut sille HYItä enkä myöskään keskeyttänyt heti puomin jälkeen.
Toinen rata oli sitten parempi. Ainakin kontaktit osuivat kohdilleen,mutta hylky meille tuli ylimääräisestä hypystä, kai. Ja keppien sisäänmenossa sekoiltiin. Mutta siis tehtiin rata loppuun, sillä nyt tytteli oli paremmin kuulolla.
Kolmas rata alkoi myös ihan kivasti, mutta puomin jälkeisellä 90 asteen käännöksessä olinkin sijoittunut ihan eri kohtaan kuin olin ajatellut ja niinpä sitten olinkin melko hukassa. Väärä hyppy ja HYL. Sen jälkeen loppurata olikin sellaista rämpimistä, että huhhuh! Tabe kyllä yritti, mutta mitäs teet, kun ohjeet on mitä on! Vähänkö olin harmistunut itseeni.
Neljännen radan jätinkin sitten suosiolla väliin ja lähdin ajelemaan mökille, missä kuuma sauna ja kylmä siideri sitten hieman lohduttivat. Että tällaiset kisat tällä kertaa. Vielä ei tuo juokseminenkaan näyttänyt parantuneen, ehkä kuiteskin kunto on sen verran parantunut, että jaksoin radan loppuun. Jos nyt jotain positiivista yrittäis kaivaa omasta suorituksesta. Eikä me tyhjin käsin mökille palattu: voitin korttipakan ja pyörän korjaussetin. Arpajaisista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti