Näin se aika rientää, kuukausi viime kirjoituksesta. Lopultakin alkaa vaikuttaa siltä, että talven selkä on taittumassa ja lumet hupenemassa. On lopultakin koittanut terminen kevät. Tarkoittaa sitä, että vuorokauden keskilämpötila on nollan ja kymmenen lämpöasteen välillä. Kaikkea sitä oppii, kun vanhaksi elää. Ja tänä vuonna ollaan tätä termistä saatu odotella! Nyt sataa silkkaa vettä ja ulkona on harmaata, kuraista ja likaista. Kevät!
Ja sitten agipäivityksiin. Kisoissa ollaan ravattu, aikas paljonkin, mutta mitään mainittavaa ei olla saavutettu. Ei ensimmäistäkään nollaa sitten tammikuun Eckerön reissun. Joten alkaa vahvasti näyttää siltä, että tänäkään vuonna en kirmaile SM:ssä. Ehkä sitten ensi vuonna.
Muutaman kerran nolla on ollut lähes huulilla, mutta ei sittenkään. Ja välillä taas on ollut todella kaukana. Jossain vaiheessa vanha peikkokin taas putkahti esille. Unohtelin ratoja. Pieniä pimeitä hetkiä. Kerran jäi hyppy väliin, toisella kertaa unohdin hypyn suunnan. Tällaista kun tapahtuu, alkaa epävarmuus nakertaa uskoa itseeni. Onneksi viime kisoissa on tässä suhteessa tilanne taas ollut hallinnassa. Varsinkin viime viikonlopun hyppärin koin sen verran muistille haasteelliseksi, että olin suorastaan ylpeä itsestäni ja muististani. Kyllä tää tästä taas lähtee!
Toinen asia, jonka kanssa pitää tsempata, on asenne. Perkelettä peliin, kun radalle lähetään. Siis positiivisesti kuiteskin. Mutta tiettyä jämäkkyyttä pitää löytyä. Lisäksi ajoitukset ja rytmitykset, loppuun asti ohjaamiset. On tässä haastetta!
Tabe toimii radalla kiitettävästi: tottelee ja pyrkii tekemään, mitä pyydän. Useinmiten. Selkeästi pahin ongelma tällä hetkellä on putkiansat. Siis putket kontaktien yhteydessä. Tabe tuntuu valitsevan putken vaikka mitä sanoisin tai miten ohjaisin. Tätä siis pitäis treenata. Ja viime viikonlopun kisoissa keinu tuntui olevan ongelma. Ensimmäisellä kerralla oli ruma keinu: Tabe hyppäsi ennen keinun alastuloa, mutta putosi kontaktille. Ei siis virhettä, mutta ruma oli. Toisella agiradalla nolla kaatui juuri keinuun, kun Tabe hyppäsi sivuun siltä. Liekö sitten johtunut siitä, että ollaan koko talvi treenattu ja useinmiten kisattukin Agimetin keinulla? Tiedä häntä, mutta tähänkin pitää paneutua.
Seuraavan kerran yritetään sitten nollaa metsästää toukokuussa. Kunpa saatais ees yksi pivoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti